Miten OTAMINUT syntyi? Koska laatuscifiä kirjoitetaan aina vähintään kolmen osan trilogian verran, se on jatko osa kirjalle LUEMINUT, joka ilmestyi 2005. 2000-luvun alussa elettiin aivan toisenlaisia aikoja — Irakissa sodittiin, avaruussukkula räjähti, Facebook alkoi houkutella ihmisiä ja EU oli laajentumassa itään. Kylmän sodan päättyminen oli jättänyt yhteiskunnallisia tyhjiöitä eri puolille maailmaa ja paineiden tasaantuminen aiheutti myrskyjä. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin tyhjiöt on täyttyneet — lähinnä kyynisyydellä. Mutta nyt samanlaista tyhjiötä on syntynyt horisontaalisesti yhteiskuntien sisälle ja halusin kirjoittaa niistä, koska niissä piilee mahdollisuuksia. Miksi OTAMINUT on scifiä? Toisin kuin suurin osa scifistä, minä en usko, että tiedemiehet tai insinöörit voi pelastaa ihmiskuntaa eikä ekonomit voi ratkaista sen ongelmia. Päin vastoin, he vain pahentavat ongelmia, koska eivät tiedä mikä itse asiassa ongelma on. Ainoa jotka voivat pelastaa meidät ovat filosofit, jos he onnistuvat selittämään ihmisille mikä on meidän paikkamme maailmankaikkeudessa. Mikä on yksilöinä meidän vastuumme osana kokonaisuutta? Miten meidän valintamme ja tekomme vaikuttavat Maapallon ja ihmiskunnan tulevaisuuteen. Siihen tarvitaan globaali viitekehys ja jokaista koskettava yhteinen kokemus. Hyvin epätodennäköisen maailmanlaajuisen uskonnollisen herätyksen lisäksi, ei ole muuta keinoa kuin scifi kuvitella sellainen tilanne. Minulle scifi on vakaa henkilökohtainen usko siihen, että tulevaisuus on olemassa jo nyt eikä vasta joskus myöhemmin. Mitä kirjassa tapahtuu? Aluksi ihmiskunta kollektiivisesti paskantaa pelosta housuihinsa, koska luulee, että maapallo tuhoutuu. Kirjan päähenkilö, Eero Ranta on yksi niistä harvoista, jotka oppivat yhteisestä kokemuksestaan mitään. Niin hän ainakin kuvittelee. Uhan seurauksena ihmiskunnan kohtalo haarautuu kahteen linjaan ja toisen haaran kohtaloa seurataan sitten seuraavassa kirjassa, jonka nimi on JAA MINUT. OTA MINUT on myös eräänlainen matkakirja, jossa purjehditaan Välimerellä ja Suomenlahden saaristossa. Purjehduksessa on mahdollisuus irtaantua jostain pysyvästä ja antautua merelle, joka edustaa alituista muutosta. |